Neljän naisen reissu Krakovaan 15.-18.3.2019
Matkamme starttasi Oulusta kello 7:45, joten heräsimme mielestäni epäinhimilliseen aikaan. Reissua oli suunniteltu useampi kuukausi, kun bongasimme edulliset ja järkevät suorat lennot välille Oulu-Helsinki-Krakova ja takaisin.
Finnairin lennot sujuivat mukavasti ja olimmekin Krakovan John Paul II -lentokentällä kymmenisen minuuttia etuajassa. Toiset ottavat tuliaisshoppailun hieman vakavammin kuin toiset, joten matkalaukkuja oli myös ruumassa asti. Itse matkustan yleensä aina hyvin kevyesti, mutta tällä kertaa laukkukaruselli oli sukkela ja meidän ei kauaa tarvinnut bagaaseja odottaa. Olimme myöntäneet itsellemme luvan pieneen luksukseen ja olimme varanneet etukäteen yksityisen lentokenttäkyydityksen meno- ja paluumatkalle. Kuskimme oli meitä lentokentällä vastassa nimelläni varustetulla kyltillä ja noin puolen tunnin päästä olimmekin jo hotellillamme. Ihan OK arvostelut saanut hotellimme oli nimeltään Aparthotel Pergamin ja se sijaitsi viiden minuutin kävelymatkan päässä keskustorilta.
Saavuttuamme hotellille kuulimme, että huoneemme on valmis vasta kello 14, joten meillä oli parisen tuntia hukattavana. Jätimme matkalaukut hotellille ja suuntasimme respan suosittelujen vakuuttamina läheiseen Restauracia Galicyjska -ravintolaan. Galicyjskassa tihkusateen ja matkan uuvuttamat matkalaiset ilahtuivat perusteellisesti ilmaisesta, lämmittävästä hehkuviinistä. Täällä saimmekin ensimmäisen maistiaisen koko reissun kantavasta teemasta; puolalaisesta vieraanvaraisuudesta ja älyttömän herkullisesta ruuasta! Ravintolan menussa luvattiin tyypillistä puolalaista ruokaa ja valitsimmekin ruuat paikallisuuden mukaan; krakovalaista punaista borsch-keittoa dumplingseilla, pierogeja eri täytteillä sekä ribsejä. Suosittelut ravintolalle; viihtyisä miljöö kellarikerroksessa ja ruoka rehellisen maistuvaa.
Lounaan jälkeen suuntasimme vanhaan kaupunkiin ja Rynek Glowny Central Square-nimiselle torille. Sää ei suosinut, mutta turistien määrä oli siltikin perjantai-iltapäivänä huomattava. Itse tori oli kirkkojen ympäröimä ja huomattavan kaunis. Torilla oli upean korskeita hevoskärryjä naiskuskeineen, mukavia lämmitettyjä terasseja, iloisia lapsia puluparvia syöttämässä, sekä maalareita myymässä maisemakuvia. Torin keskustaa hallitsee pitkulainen Cloth Hall-niminen museoksi muutettu käsitöiden verkahalli, jonne suuntasimmekin hetimiten tekemään ensimmäisiä ostoksia. Cloth Hallista sai tavallisen turistikrääsän lisäksi käsitöitä, kuten nahkalaukkuja ja lompakoita, meripihkakoruja, villasta kudottuja sukkia, käsineitä, hattuja sekä huiveja. Myytävänä oli myös puuautoja ja muita kivoja puisia leluja. Ensimmäiset shoppailut suoritettu, great success!
Minimalistisessa hotellihuoneessamme oli kaikki tarpeellinen eikä mitään liikaa. Se koostui neljästä yksittäisestä sängystä, isosta peilistä, pöydästä ja tuolista sekä isosta vaatekaapista. Eipä me muuta olisi tarvittukaan! Yön äänet eli ratikka, hevoset sekä yksittäiset känniläisporukat juomalauluineen pitivät huolta siitä, ettemme päässeet unohtamaan Krakovan olevan suosittu bilekaupunki. Vinkkinä siis herkkäunisille annan, että pyytäkää tästä hotellista huone sisäpihan puolelta, jos mielitte yöhönne parhaan rauhan.
Illalla kiertelimme Krakovan keskustaa jalan - tutustuimme muun muassa Wawelin kuninkaalinnaan ja Kazimierzin juutalaiskortteliin. Kaikki kätevästi kävelymatkan päässä toisistaan. Wawelin linnan takana satuimme huomaamaan lohikäärme-patsaan, joka sattui juuri meidän kohdalla syöksemään tulta. Olimme tyytyväisiä, että saimme tämän ihmeen kuvattua! Juutalaiskorttelissa kävimme breakfast-paikassa illallistamassa. Olin aluksi hieman skeptinen ruuan suhteen, sillä olihan paikka aamiaispaikaksi tarkoitettu. Tilasin kuitenkin burgerin paikallisen oluen kera, enkä katunut - meni top kymppiin kaikista syömistäni hampurilaisista! Valehtelematta burgeri oli melkein pään kokoinen ja silti loistavan maukas. Tähän ruokaeuforiaan oli hyvä päättää ensimmäinen päivä Krakovassa. Unta ei tarvinnut houkutella.
AUSCHWITZ-BIRKENAUN KESKITYSLEIRI
Olimme varanneet etukäteen keskitysleirireissun SuperCracow.comilta. Näitä retkiä on monia samanlaisia ja hintakin on kaikissa sama. Olimme sopineet retken alkavan yhdeksältä, mutta edellisenä iltana matkanjärjestäjä Karolina viestitteli, että noutoaika on myöhästynyt kello kymmeneen. Emme pahastuneet aamun pidentymisestä, vaan otimme helpottuneina vastaan ylimääräisen tunnin nukkumalla pidempään ja syömällä hotellin aamupalan (25 zlotya) pitkän kaavan mukaan. Aamupala oli muuten hyvä - erilaisia kahveja, vastapuristettuja mehuja, muroja, croissantteja, paahtoleipiä, sämpylöitä sekä perussetit eli munakokkeli, nakit ja puolalaisia makkaroita. Makeita leivonnaisia oli myös sen viittä sorttia. Ihan jees, tällä aamiaisella krantummatkin pärjää.
Super-Krakovan pikkubussi kierteli pikkuteitä hakien turisteja kyytiin eri hotelleilta. Keskustan alueella pärräilimme yli puoli tuntia, maaseudulla matkaa Auschwitziin taitoimme hieman yli tunnin. Matkalla ei ollut juuri mitään mielenkiintoista katsottavaa, joten allekirjoittanut tehokäytti tunnin unten mailla. Tämä aiheutti kanssamatkustajissa kateutta ja sainkin kehuja loistavasta taidostani nukkua missä vaan.
Saavuimme Auschwitziin hieman ennen klo12. Ihmismäärä oli valtava. Sää oli harmaatakin harmaampi. Sopi tilanteeseen. Huomatkaa, että Auschwitzin alueella ei saa syödä, tupakoida tai jäykyttää purkkaa. Saat mennä museoalueelle vain pienen laukun ja vesipullon kanssa.
Kukaan meistä ei onnistunut saamaan hyvää kuvaa Arbeit macht frei -kyltistä, koska selfie-turistimassat olivat kansoittaneet juuri tämän tienkohdan. Ajattelimme, että nappaamme kuvan lähtiessä - ei onnistunut silloinkaan. Alueen ulkopuolella meidän jaettiin noin 35 hengen ryhmiin. Jokaiselle annettiin rintapieleen tarra, jotta pysyisimme yhdessä koossa. Hyvä juttu oli, että kaikille annettiin kuulokkeet, jonka avulla pystyimme kuulemaan turistimassan kakofoniassa vain oman oppaamme äänen. Kiertely Auschwitzin museossa kesti noin 2 tuntia, ja tahti oli huomattavan reipas. Meitä vietiin kuin pässiä narussa aina vain kamalampiin huoneisiin ja luureista kuulimme toinen toistaan kauheampia tarinoita.
Mitään uutta ei meidän porukalle paikassa tullut, kiitos Suomen koululaitoksen, mutta silti näin suuren luokan julmuuksien kanssa vastakkain joutuminen sai mielen alakuloon. Suosittelen kuitenkin oppaan ottamista itsenäisen tutkimisen sijaan, sillä moni tarina aukeni kunnolla vasta kun ne sai kuulla sijoitettuna oikeaan paikkaan. Vaikuttavimpia asioita oli huoneellinen kaasukammiossa murhattujen ihmisten hiuksia, joista natsit tekivät kangasta. Pelkästään haju sai minut fyysisesti pahoinvoivaksi. Jälkeenpäin myös juutalaisilta takavarikoidut, nimetyt matkalaukut sekä lasten erilaiset proteesit tulivat uniin saakka. Pienellä mielellä riittää tästä päivästä käsiteltävää vielä pitkään.
Auschwitzissä kuljimme pääasiallisesti sisätiloissa ja oppaan mukaan matkaa taitettiin noin 4km. Kiertokävely päättyi maailman ensimmäiseen kaasukammioon, jonne letkan mukana mekin kävelimme. Puistattava kokemus. Auschwitzin jälkeen pidimme vartin biobreikin - eli vessa- ja snacksitauko. Museon edessä myytiin kirjoja, sämpylöitä ja kahveja. Meillä oli omat eväät mukana, jotka kerkesimme hyvin nauttia 20 minuutin siirtymismatkalla Auschwitzistä Birkenaun leiriin.
Birkenau tunnetaan siitä, että siellä tuulee viileästi aina. Pakkaa siis lämmintä vaatetta mukaan! Auschwitzissä kuljettiin pääasiallisesti sisätiloissa, mutta Birkenau on laajempi alue pellolla ja siellä kuljetaan enimmäkseen ulkona. Birkenaun vaikuttavimpia paikkoja olivat kohdat, joissa ihmisten kohtalo oli natsien käsissä - viittaus oikealle, niin henkilö saattoi saada muutaman kuukauden lisää elinaikaa työleirillä. Viittaus vasemmalle, niin tuomio oli kuolema kaasukammiossa.
Kierroksen päätyttyä ostin matkamuistoksi itselleni kaksi kirjaa, yhden kokoelmakirjan eri tarinoista ja toisen ”I was Dr Mendele’s assistant”-teoksen. Tämän reissun tulen muistamaan lopun ikääni, mutta tänne en enää koskaan halua palata. Kaikkien tulisi vierailla täällä kerran.
Lauantai-iltana piipahdimme ylentämään mieltämme paikallisessa Galeria Krakowska-ostoskeskuksessa. Kauppakasseinemme otimme paikallisen virallisen taksin, joka huijasi meiltä ainakin tuplahinnan Uberiin verrattuna!
Edellisenä päivänä olimme varanneet pöydän Enoteka Pergamin -ravintolaan, joka sijaitsee Kuninkaan kadulla. Saavuttuamme paikkaan haistoimme hieman ummehtuneen hajun, mutta palvelu, ruoka ja varsinkin paikallinen lähituotantoviini oli erinomaista! Otin sahramirisottoa, muut risottoa ilmakuivatulla kinkulla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla. Starttereina maistelimme tapasten tapaan paikallisia juustoja sekä lihatuotteita. Loistava illallinen!
Illallisen jälkeen kotiin kulkiessamme, pääsimme jälleen toteamaan Krakovan maineen bilekaupunkina todeksi. Kävimme torilla juomassa hehkuviinit lämmikkeeksi ja äitillä olisi ollut jatkobileseuraa joukosta nuoria ruotsalaisia polttarijuhlijoita. Ei lähtenyt.
SUNNUNTAI - KEVÄÄN ENSIMMÄINEN PÄIVÄ
Himoshoppailijat huomio! Tärkeä tiedotusasia - Puolassa on vuoden alusta tullut voimaan laki, joka kieltää kauppojen aukiolon sunnuntaisin. Jos ryhmärämämme olisi tämän tiennyt aiemmin, olisimme ehdottomasti siirtäneet keskitysleirireissun lauantailta sunnuntaille. Sunnuntaina kaupat olivat keskustan alueella kiinni, eikä aukioloajoista ilmoitettu juuri missään. Iloksemme kuulimme, että Cloth Hall saa olla poikkeuksellisesti auki myös sunnuntaisin, koska se luokitellaan museoksi kaupan sijaan. Vastaavasti tämä paikka on museoiden tapaan aina maanantaisin suljettu.
Sunnuntai valkeni lämpimänä. Päätimme lähteä muualle syömään ja kokeilemaan Krakovan aamiaisbuffettitarjontaa. Päädyimme torin lähelle paikkaan nimeltä Fenestra, ikkuna. Buffetti oli runsas ja maksoi 35 zlotya. Loistava tarjonta ja olimme tyytyväisiä. Päiväksi oli luvattu yli +20 asteen lämpötiloja, joten halusimme pysyä mahdollisimman paljon ulkona. Löysimme torin vierestä markkinat, jotka myivät kaikenlaisia käsitöitä. Minä ostin viimeiset tuliaisostokset, sekä itselleni vanhasta kellonkoneistosta tehdyn kaulakorun. Muuta shoppailtavaa oli muun muassa kaulimet, puutyöt, villatuotteet (osa Virosta tuotuja), maatuskat, huivit, laukut, soittorasioita (jotka soittavat esimerkiksi Star Warsin imperial marchia (30 zlotya) sekä leivonnaisia. Täällä huomasin budjettini hupenevan.
Sulattelimme aamupalaa kävellen paikallisten suurelle ulkoilmakirpputorille. Kirpparilla olisi ollut vaikka minkälaista ostettavaa - paikallisten kenkiä, vaatteita, mutta myös antiikkia ja pesukoneita. Erityisen kiinnostavia olivat natsien korut ja arvomerkit, joita oli useammassakin pöydässä. Myös sodanaikaisia, käsinkirjoitettuja kirjeitä olisi voinut ostaa, mutta itselleni ajatus oli lähinnä epäkunnioittava. Me turistit pistimme silmään ja saimme pitkiä katseita ja yhden satunnaisen ”fuck you”-toivotuksen. Päätimmekin lähteä takaisin turistiystävällisemmille vesille. Uber alle, 10 zlotya. Torille ja +21C. Terassilla oli paikka, sieltä sai zloteja vastaan olutta ja jäätelöä. Meillä oli zloteja, joten arvaat kyllä loput. Patiolla istuessamme saimme ihastella paikallisen hiphop-scenen breakdancea ja korskeiden hevosten klopsuttelua turisteja vaunuilla vetäessä. Aurinkoterapiaa! Kevään ensimmäinen päivä!
Patiolta lähdimme kohti hotellia. Matkalta nappasimme mukaan kioskilta aamupalaksi sämpylät. Olin jo varma, että tulee ensimmäinen kulinaarinen huti tällä reissulla - mutta ei, yksi parhaimmista sämpläreistä, mitä olen koskaan syönyt. Mikä oikein on tämä puolalaisten salainen mauste?
Illalla kaikkien teki mieli pastaa, joten jostain syystä päädyimme ranskalaiseen ravintolaan, Cyrano de Bergeraciin. Koska ovessa oli maininta Michelineistä kahdelta edelliseltä vuodelta, unohdimme unelmat pastaelämyksistä välittömästi. Jos se kelpaa Michelinille, saa se kelvata meillekin. Kerrankos sitä reissulla taas Michelin-ravintolassa pääsee käymään. Minä valitsin lautaselleni hummeria (tosi pieni annos!) ja muut söivät pihvit. Hintaa kaiken kaikkiaan alle 40 euroa per syöjä, vaikka tuhosimme kyytipoikana kaksi loistavaa pulloa punaviiniä. Ei huono. Kiertelimme vielä vanhassa kaupungissa ja kävimme tsekkaamassa keskiaikaisen linnoituksen, joka olikin erityisen upea iltavalaistuksessa! Eksyimme myös vahingossa paikallisten leipäjonon jälkimaininkeihin, mutta sieltä hipsimme vähin äänin pois.
Maanantaiaamu valkeni maanantaisena kello neljä. Matka kotiin saattoi alkaa. Krakovakin oli palannut sateeseen ja harmauteen. Oli aika jees reissu.
LOPUKSI
Reissuja ei tarvitse buukata etukäteen, vaan paikan päältäkin saa ostettua retket hyvin.
Missään emme saaneet huonoa ruokaa. Kaikki puhuvat menevänsä Prahaan syömään, mutta kyllä Krakovan ruokakulttuuri peittoaa Prahan täysin. Muista varata pöytä, niin pääset varmasti suosikkiravintolaasi, sillä suosituimmat varataan viikkoja etukäteen!
Matka maksoi yhteensö OUL-HEL-OUL -lentoineen ja hotelleineen 320 euroa.
Lue yhden matkakumppanin toinen näkökulma reissuun täältä.
