Ensimmäinen päivä, ensimmäinen temppeli

Ensimmäinen aamu valkeni myöhään, mutta univelkaisena on kymmenykset Nukku-Masalle vain maksettava. Aamiaiseksi matkan varrelta nuudeliannos, samalla kun kipaisin lähimmästä 7-elevenistä vettä ja evästä huoneeseen. Päivän agendana oli saattaa kaikki mahdollisimman valmiiksi ensimmäistä työviikkoa varten, joten ensimmäisenä lähdin hankkimaan itselleni BTS:n metrokortin. Minun lähiasemani Krung Thon Buri löytyi näppärästi, mutta lippuluukulla eivät ymmärtäneet mitä oikein yritin ostaa. No, ei kai siinä! Ostin sitten 24h lipun ja pyöräytin keskemmälle Bangkokiin isommalle steissille nimeltä Saphan Taksin, jossa ymmärsivät kyllä mitä halusin ostaa, mutta eivät voineet sitä minulle myydä, koska minulla ei ollut passia mukana…

Noh, kiitoshei tai (tarkemmin sanottuna khopkhunkhâbaiibaii) ja eikun ensimmäistä Bagkokilaista temppeliä etsimään. Heti ensimmäisenä steissiltä poistuttuani minulle tuli eräs tuktuk-kuski avuliaasti kertomaan, että lähellä oleva Wat Yannawa on tänään kiinni (suletueikanata niinku Oulussa sanotaan), mutta hän voisi mielellään viedä minut parin kilsan päähän paljon parempaan temppeliin, jossa juuri tänään on viimeinen mahdollisuus nähdä upeansuuri nukkuva Buddha. Kieltäydyin kauniisti tästä once in a lifetime tarjouksesta, joka olisi ollut special price only you my friend eikä siinä vielä kaikki, ja olin salaa hieman tyytyväinen etten ole enää ihan sinisilmäinen kevätkana.

Likeltä steissiä löytyi siis hyvinkin aukioleva Wat Yannawa, joka on erityinen sen vuoksi, että keskellä temppelikompleksia pönöttää kiinalainen purjelaiva. Itse temppelialue on täynnä kauniita valkeita rakennuksia, ja se toimii samalla myös kouluna buddhalaisille munkeille, joita paikalla näkyi paljonkin. Temppeliin mentäessä pitää ottaa kengät pois, jätettävä ne ulos porstuaan telineisiin ja toivottava, että sieltä ne vielä palatessakin löytyvät. Muuten tulee ikävämpi paluureissu kotihotellille.

Temppeli on sisäpuolelta korean upea, punakultainen ja harras musiikki soi koko ajan. Itse temppelissä ei saa valokuvata, mutta se on täynnä merkkihenkilöistä tehtyjä aidonnäköisiä ja erilaisia kultaisia patsaita. Ja tottakai, voit ostaa tuliaisiksi koruja tai muuten kannattaa temppeliä rahallisesti esimerkiksi rukouskynttilöin tai uhrilahjoin.

Temppelin koluttuani tapahtui iloinen jälleennäkeminen sandaalieni kanssa ja kipaisin rantaan Mekhala Pieriä katsomaan. Oi kuinka isoja monneja Chao Phraya-joessa uikaan! Niiden ruokkimisen sanotaan tuovan hyvää onnea ruokkijalle. Kalanruuat olisi voinut ostaa, mutta päätin olla oman onneni seppä ja käyttää rahat itseni ruokkimiseen, sillä päivä oli jo pitkällä enkä ollut syönyt sitten aamunuudelien. Lähikatugrillarilta löytyikin heti huokeaan hintaan kanaa tikunnokassa, joten sitä sitten ääntä kohti. Joku paikallinenkin kävi kysymässä että liikenisikö hänelle jämät, ja tätä pidän oikeastaan suosituksena ruualle. Suosittelisin siis sitä 10 bahtin grillattua kanaa siinä tikussa tuon temppelin vierellä, paitsi että noissa grillikatoksissahan on pyörät alla, että tuskin sieltä sitä enää saa, harmi.

Matkalla hotellille mukaan tarttui taas pari grillattua meat-on-a-stickiä iltapalaksi (10 bahtia per tikku). Olemme aiemmin jo mieheni kanssa nimenneet ruokalajin meat-on-a-stickiksi, koska suomenkielinen vastine, lihatikkari, on vaan jotenkin… no, käyttökelvoton. Olen nähnyt meat-on-a-stickeissä tarjottavan melkein mitä vaan lihaa; kanaa, possua, lihapullia, äyriäisiä, ötököitä, skorpioneja, vaikka sammakonreisiä ja tunnistamattomia lihakimpaleita (eli UGO = unidentified grilled object).

Päästyäni hotellille, päätin kipaista passin kanssa takaisin metroasemalle. Ongelmana on, että yliopistoni on päätepysäkillä Bang Wa, joten sinne ei pääse normaalilla Bangkokin keskusta-alueen Rabbit-metrokortilla, vaan pitää maksaa hieman ekstraa. Latasin Rabbit-korttiini 1000 bahtia, joten matkanteko näinkin kuulemma onnistuu.

Illalla päätin vielä seikkailla joen rantaan katsomaan maisemia ja ihailemaan Bangkokin iltavalaistusta. Jouduin kuitenkin luovuttamaan, sillä ilmeisesti yleiset (kävely)tiet eivät vie rantaan saakka vaan rantamaisemat on varattu vain pilvenpiirtäjille ja hotelleille. Pimeys ja kaukainen ukkosen jymy ajoi minut takaisin hotellille.

Seuraava blogi